|
Lauantaisessa lehdessä uutisoitiin toriparkin suunnittelun käynnistymisestä. Eipä tarvinnut lukea kuin toiseen kappaleeseen saakka, kun voi ennustaa homman menevän reisille ja laskun lankeavan kaupunkilaisille.
Tilaajajohtaja Päivi Saloranta ehdottaa, että toriparkkia varten perustetaan oma yhtiö suunnittelutyötä tekemään. Voi herra mun vereni..!
Eikö tässä kylässä osata enää tehdä mitään ilman, että perustetaan yhtiö. En tiedä mistä tämä yhtiöittämisvimma oikein kumpuaa, mutta viimeistään nyt pitäisi jo vetää jarrut kiinni.
Tässä kuntakonkurss…kuntakonsernissa näitä yhtiöitä on jo karsittavaksi asti. Joukossa on hyvin toimiviakin, mutta sitten on niitä vähemmän hyvin toimivia. Jälkimmäisistä päällimmäisenä Innopark Oy, jonka sotkuja verovaroin korjaillaan vielä pitkään.
Ja Innoparkissa oli sentään puikoissa paras a-ryhmä, erään kunnallispolitiikassa (liian?) pitkään mukana olleen vaikuttajan mukaan.
Jos nyt joku haluaa torin alle lähteä kaivelemaan, tehköön sen omalla rahalla ja vastuulla. Kaupunki voi vuokrata tontin. Mutta verorahoja ei tulisi moiseen haaskata.
Osakeyhtiö on oman erityislainsäädännöin puitteissa toimiva yritys, sen toimintaan kunta voi vaikuttaa todellisuudessa erittäin vähän. Yhtiöittämistä perustellaan usein kustannusten näkyvyydellä. Mutta jälleen hyvänä esimerkkinä olkoon Innopark ja sen toiminnan läpinäkyvyys tai oikeammin sen puute.
Tässä kaupunkikonsernissa olevien yhtiöiden määrä on sitä luokkaa, ettei homma pysy enää kenenkään hallinnassa, vaikka sitten yksi controlleri mukaan tulisikin.
Otsikko kupattu eräältä valheellisia mielikuvia mainonnassaan viljelleeltä teleoperaattorilta.
Jos ei tietäisi, joku voisi luulla sinua, Iisakki, jonkun sensaatiolehden toimittajaksi, joka kirjoittelee avaimenreiästä näkemänsä perusteella. Sen verran kapea-alaisesta näkökulmasta Vierailija-kirjoitustani arvostelet. Mutta jotain tällaista sinulta odotinkin.
Perussuomalaisten puolue on ollut olemassa jo ennen Homma-foorumia ja Nuivaa vaalimanifestia. Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että puolueen ohjelmaan otetaan hyviä julistuksia, tulivat ne sitten Homma-foorumilta tai Metalliliitolta. Ottihan SDP:kin iskulauseeksi ”maassa maan tavalla” ja nimenomaan perussuomalaisilta. Eikä se sinua kirpaissut yhtään.
Ymmärrän, että Kauhajoen uhrien omaiset halusivat sijaissyyllisen Saarelle aseen palauttaneesta komisariosta. Toimittajana voit venyttää totuutta haluamaasi suuntaan, mutta käräjäsalissa ainoastaan tosiseikoilla on merkitystä. Vaikka oikeus komisarion syytteistä vapauttikin, joutuu hän elämään asian kanssa lopun ikäänsä, median etukäteen syylliseksi leimaamana. Se on minusta irvokasta.
Korkea v-käyrä yleensä aiheuttaa rimanalituksia. Valtuutettu saa yleensä kotikuntansa paskat niskoilleen, kansanedustaja saa sitä samaa halki maan. Mutta se on sitä henkistä epämukavuutta, jota tähän leikkiin ryhtynyt saa luontaisetuna kestää. Jos ei kestä, kannattaa hypätä kelkasta pois.
Eilen illalla Verkatehtaan vaalipaneelissa meitä kansanedustajaehdokkaita grillattiin näissä vaaleissa viimeistä kertaa.
Lavalla eli lauteilla olivat lisäkseni Ritva, Tarja, Kirsi, Sirkka-Liisa, Teija ja Sari (istumajärjestyksessä lueteltuna) eli tuo sukupuolikiintiö toteutui hieman ontuen. Tosin edellisessä tentissä meni jakauma tasan toisin päin, että siltä osin tilanne 1-1.
Nyt ei enää jauhettu Portugalia tai Natoa, vaan oltiin enemmän tavallisen ihmisen iholla terveydenhuollon, vanhustenhoidon ja tuloerojen konkreatian myötä. Lisäksi tiukat yleisökysymykset pitivät panelistit hereillä, jos nyt niissä valokeiloissa olisi nukkuminen onnistunutkaan.
Toimittaja Pertti Lampinen piti ohjat tiukasti käsissään jakaen puheenvuoroja - yhtä pientä pikku lipsahdusta lukuunottamatta - tasapuolisesti. Simo Frangén huolehti, että yleisökin pääsi kysymyksineen ääneen.
Herkällä korvalla olen palautetta kuunnellut, ja varsin monen mielipide on ollut, että eilinen tilaisuus oli parempi kuin pari viikkoa aiemmin ollut. Puhuttiin hyvin ja lyhyesti, eikä huudettu toistemme päälle, mistä puheenjohtajamme saisivat ottaa oppia.
Siitä oli hyvä lähteä vielä viimeiselle rutistukselle. Aamupäivä meni vielä torilla ja Reskalla. Juuri äsken lähetin vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen. Eli nyt: hereby I rest my case!
Kiitokset kaikille kanssaehdokkaille reilusta meiningistä!
Iso käsi pienelle, mutta sitäkin pippuriselle tukiporukalle tekemästänne työstä!
Heikki Hursti järjesti tänäkin Itsenäisyyspäivänä perinteisen köyhien itsenäisyysjuhlatapahtuman.
Paikalla parveili myös lukuisa joukko kansanedustajia. Heikki Hursti kertoi lähettäneensä myös viime vuonna kutsut heille kaikille. Ketään ei silloin vaivautunut paikalle. Tulevat vaalit saivat ilmeisesti nyt ”omantunnon” äänen heräämään.
Tähän saakka olin onnistunut pitämään yllä juhlamieltä, mutta tuo häpeämätön äänien kalastelu (jos joku väittää sen olevan jotain muuta, saa perustella väitettään melko pitkään - yli vaalien vähintään) sai hihani kuumenemaan eikä vähiten niiden veteraanien puolesta, jotka tämän maan itsenäisyyden aikoinaan pelastivat.
Tuskin he kovinkaan hyvillä mielin katselevat nykyisten valtaapitävien kukkopoikaista keikoilua vähäosaisten keskuudessa. Sillä jos velvoitteet oman maan vähäosaisia kohtaan hoidettaisi samalla innolla ja rahalla, mitä ollaan valmiit syytämään Kreikan ja Irlannin pankeille, ei Hurstien olisi koskaan tarvinnut avustushommiin lähteä.
Eilen sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä päätti olla tukematta hallituksen rahan kaatoa kankkulan kaivoon eli Kreikan tukilainaa. Siitäkös Jyrki Katainen otti savut talkkunaansa ja haukkui demarit taas muun muassa populisteiksi. Jyrki-boy vielä suomensi populismin tarkoittavan samaa kuin vastuun välttely ja selkärangattomuus.
Vaikka kuinka selailin nykysuomen sanakirjaa sekä sivistyssanakirjaa, en sieltä löytänyt Kataisen määritelmän kanssa yhtenevää tulkintaa.
Jos se on populismia, että yrittää kertoa kansalle sen ymmärtämällä tavalla asioista, joista elitisti (=poliittinen johto) päättää kansan mielipidettä kuuntelematta, olkoon se sitten populismia. Olen miljoona kertaa mieluummin populisti kuin elitisti.
Suomi vietiin muinoin rahaliittoon kansalta asiaa kysymättä. Eliitti pelkäsi kansan äänestävän ”väärin”. Maalattiin toinen toistaan karmaisevampia kauhukuvia, jos jättäydytään euroalueen ulkopuolelle.
Vaan kuinkas kävikään? Ruotsin olisi pitänyt upota jo ajat sitten kruununsa kanssa. Vaan hyvinhän tuo näyttää tuossa vieressä porskuttavan - mitä nyt prinsessojen naimahuolet hieman kansankotoa hiertävät.
Euroopan rahaministerit rustasivat kiireessä kasaan järjestelmän, jonka pitäisi estää Kreikan kaltaiset tilanteet. Järjestelmä tulee melko pian joutumaan tulikokeeseen. Kohdetta vielä hieman arvotaan: onko se Irlanti vaiko Portugali.
Hiljaista on vielä Romanian ja Bulgarian suunnalla, jotka Olli Rehn laajentumiskomissaarina ollessaan puoliväkisin runnoi mukaan. Toivottavasti Olli nyt rahakomissaarina ei joudu toteamaan, että sitä sai mitä tilasi.
Kun kerran veronmaksajien rahoja maailmalle jaellaan, olisi edes kohtuullista kertoa oikealla suomenkielellä (ei siis Kataisen eikä muunkaan elitistin sanakirjatulkinnoin), mitä eri ratkaisumallit todella merkitsisivät.
Niin kauan kuin saamme kuulla poliittista jargonia, populisteja tarvitaan.
Kevään merkkejä ovat mopopoikien päristelyn päivitteleminen ja koirapaskoista mariseminen. Hämeenlinnalaiseen kevääntuloon on viime aikoina saatu liittää myös Ahveniston moottoriradan vastustajien herääminen talviunestaan primus motorinsa, Paul Betcken johdolla.
Nyt Paul Betcke on ilmoittanut lähettäneensä radan ympäristöluvan Vaasan Hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Betcke vaatii myös tuntuvan haittaveron määräämistä moottoriurheilulle.
Luin läpi koko 126 viestiä (tämän kirjoitushetkellä) sisältävän keskusteluketjun, ja täytyy nostaa hra Betckelle hattua, että hän jaksaa uhrata aikaansa vastaillessaan usein provokatorisiinkin kirjoituksiin. Se, jos mikä, on varsinaista mielen paloa!
Haittavero moottoriurheilulle vaatii myös tasapuolisuuden vuoksi myös muiden harrastuksien rankempaa verottamista. Eikö saman tien voitaisi vaatia riskiä verokorotusta esimerkiksi huviveneilyyn, varsinkin niille, jotka vielä ajelevat muskeliveneillä. Turkulaisena hra Betcke saisi takuulla laajaa kannatusta asialle. Mielestäni myös ylisuuria asuntoja tai muuta kiinteistöjä tulisi verottaa ankarimman päälle. Ovathan ne ekologisesti ajatellen luonnonvarojemme tuhlareita. Tätä ympäristöään arvostava Timitran linnanherra Betcke varmasti kannattaa.
Keskusteluketjun kirjoituksissaan Betcke tuo esiin moottoriurheilun kalliina harrastuksena, ja sitähän se onkin. Pitää kuitenkin pitää mielessä se, että harrastajat maksavat sen itse saamatta juurikaan yhteiskunnan tukea. Harrastustoiminnassaan he sen sijaan tukevat mitä erilaisimpia yrittäjäryhmiä auto-, ajovaruste- ja rengashankinnoin – muutama esimerkki. Tämähän taas tuottaa yhteiseen kirstuumme veroeuroja.
Autourheilutapahtumat keräävät sankoin joukoin alan harrastajia ja yleisöä. Tämän ryhmän merkitys Hämeenlinnankin kokoiselle kaupungille ja sen elinkeinotoiminnalle ei ole mikään vähäpätöinen asia. Valitan, että joudun tässä yhteydessä ottamaan esiin tuon taloudellisen puolen, mutta hra Bteckekin tunnustanee yhteisöveron merkityksen kunnallisessa hyvinvoinnissa. Hän varmasti saanut kuulla, että Hämeenlinnassa yhteisöverojen tuotto romahti laman myötä. Ja verotuloillahan palveluja ylläpidetään. Kyllä myös moottoriurheilun ystävien eurot kelpaavat.
Sen verran vielä verorahoista, että pääsääntöisesti myös moottoriurheilu tuottaa välillisesti ja välittömästi verotuloja. Hra Betcke on vienyt ympäristölupa-asian oikeuden ratkaistavaksi, ja siihen hänellä on perustuslain suoma oikeus. Mutta lukeneena ihmisenä hän myös tiedostanee, että oikeuskäsittelyt eivät ole halpoja, ja kustannukset maksetaan verovaroista.
Hivenen minua kummastuttaa, että Lieksan ja Turun välille mahtuvat myös Alastaron ja Virtasalmen moottoriurheilukeskukset, mutta niiden vastustajien joukossa hra Betcke ei ole – ainakaan kovin näkyvässä roolissa. Mikä siis sai hänet ottamaan Ahveniston hampaisiinsa, sitä ihmettelen. Toki onhan Ahvenisto asutuksen keskellä, mutta eihän hän vain ole himoitsemassa Ahveniston harjun soravarantoa itselleen (onhan hän laajentanut omistamansa yhtiönsä Dionysian Consulting Ltd Oy:n toimialaa myös rakennusalalle)?
Ahtaajat eivät jaksaneet kunnolla viikkoakaan tehdä töitä, kun jo taas piti ruveta lakkoilemaan. Nyt syypäiksi leimataan työnantajan lakon aikana värväämät facebook-ahtaajat, joita jostain syystä kutsutaan rikkureiksi.
Pitäisiköhän ahtaajien opetella aivan aluksi oikeiden termien käyttö ennen kuin alkavat hiekkalaatikoiltaan santaa muiden silmiin heittelemään? Minun ymmärrykseni mukaan rikkuri on lakkoilevaan ammattiliittoon kuuluva työntekijä, joka lakosta huolimatta menee töihin. Se, että joku ulkopuolinen tekee lakonalaista työtä, ei tee hänestä rikkuria. Monet esimiehet ovat lakon aikana töissä - ovatko he siis rikkureita?
Työntekijän lakko-oikeus - se on sinänsä hyvä asia. Ongelmaksi muodostuu yhä useammin, ettei lakko vaikuta suoraan työnantajaan enää samalla tavalla kuin joskus muinoin. Kärsijöinä useimmiten ovat asiaan osattomat kansalaiset.
Ammattijärjestöt lakkoillessaan puuttuvat kansalaisten perusoikeuksiin yrittäessään estää tekemästä työtä. Hyvä esimerkki ahtaajien lakon aikaan oli, kun työmaalle pyrkinyttä työnantajan edustajaa estettiin voimakeinoin pääsemästä työpaikalleen. Tilanteessa syyllistyttiin myös rikoslakirikokseen toisen omaisuutta vahingoitettaessa.
Samoin ammattiyhdistysten toiminta joillakin työmailla on suoraan perustuslain vastaista - lain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta mihinkään yhdistykseen. Mm. satamatyössä tätä perusoikeutta vastaan rikotaan räikeästi ”pakottamalla” työntekijät ammattiliiton jäseniksi. Ennen oli hyvin yleistä, että ns. villi työntekijä ”istuttiin pihalle” eli työt seisoivat niin kauan, kunnes poloinen älysi allekirjoittaa jäsenhakemuksen, tai työnantaja potki pellolle. Nykyään painostuskeinot ovat hivenen ”hienovaraisempia”, mutta yhtä kaikki, laittomia.
Ay-liturgiassa mielellään tuodaan esiin ”vapaamatkustajat”, jotka eivät kuulu ammattiliittoon, mutta jotka sitten tulevat ”nauttimaan” neuvotteluin ja lakkoiluin saavutetuista eduista. Tämän logiikan mukaan esimerkkinä: vuoden 1970 jälkeen työelämään mukaan tulleiden tulisi noudattaa 45 tunnin työviikkoa, koska eivät olleet 40 tunnin työviikon puolesta taistelemassa.
Ammattiliittojen olisi jo viimein aika nousta lisää liksaa-poteroistaan ja katsoa ympärilleen. Maailma on melko rajusti muuttunut. Kuitenkaan työsarka ei ole vähentynyt. Edelleen riittää taisteltavaa mm. tasa-arvon toteutumisesta, harmaan talouden kitkemisessä (uskokaa tai älkää, se on ammattiliittojenkin etu) tai vaikkapa työpaikan ergonomian ja työturvallisuuden kehittämisessä.
Hätäkeskusten määrä vähenee puoleen. Hämeenlinnakin menettää omansa Turkuun. Kun väki vähenee ei pidot tällä kertaa parane. Jos joku uskoo sisäministerin väitettä, ettei kansalaisen turvallisuus vaarannu, sulkekoon silmänsä seuraavan virkkeen ajaksi. Joulupukkia ei ole olemassa.
”Hätäkeskusuudistuksella turvataan ja varmistetaan hätäkeskuspalveluiden saatavuus ja tehokas viranomaisyhteistyö koko maassa.” Näin sanoo ministeri Holmlund. Mitenkähän tämä mahtaa onnistua. Työntekijämäärä tuskin pysyy nykyisellä tasolla, vai mahtuuko esimerkiksi Keravalle Helsingin ja Lohjan keskusten henkilökunta. Eipä taida mahtua. Eli käytännössä tullaan hoitamaan suurempien alueiden hälytyspuhelut pienemmällä henkilöstöllä. Jo nyt työntekijät uupuvat alimitoitetun resurssoinnin takia. Liekö kyseessä sitten Holmlundin mainostama ”hyvä henkilöstöpolitiikka”.
Yhtenä kriteerinä hätäkeskuspaikkakuntia valittaessa on Holmlundin mukaan ollut kielikysymykset. Selvää on, että voittajia tässä jaossa on ruotsinkieliset. Kuopiota ja Keravaa lukuunottamatta hätäkeskukset sijaitsevat ruotsinkielisellä rannikolla - jaa no, Oulu sijaitsee rannikolla, muttei ole kovin ruotsinkielistä seutua.
Holmlund ei ole huolissaan paikallistuntemuksen katoamisesta hätäkeskuslaueiden laajentuessa. Paikallistuntemus tullaan korvaamaan tekniikalla. Tekniikalla on vain ikävä taipumus pettää juuri silloin kun sitä tarvittaisiin. Entäpä sitten, kun apu meneekin väärään kuntaan. Eipä hätää herroilla, hätäkeskuspäivystäjä istuu äkkiä syytettyjen penkillä. Tämä nähtiin jo Pietarsaaren tapauksessa jokunen vuosi sitten.
Hätäkeskusten tietojärjestelmä uudistetaan tiiviissä yhteistyössä hätäkeskusten toimintaa ohjaavien viranomaisten eli poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen kanssa, sanoo ministeri Holmlund. Jo on aikakin. Miksi kyseistä järjestelmää kehitetty alunperin. Nykyinen ei palvele oikein ketään. Lisäksi uudistuksen myötä tullaan hätäkeskuksen kytkemään toimimaan keskenään siten, että jonkin keskuksen ruuhkautuessa, hälytyspuheluihin vastataan toisesta keskuksesta. Tai kolmannesta. On siinä kyllä hyvääkin: saattaahan joku pedersöreläinen saada vastaukseksi: ”ka mittee hättää siulla siellä o?”
Edellisen hätäkeskusuudistuksen jäljiltä on pikkuhiljaa alettu päästä juonesta kiinni, kun taas pannaan pakka sekaisin. Eivätkä nämä muutokset ole ilmaisia. Mitä käyttöä on tyhjiksi jääville hätäkeskuskiinteistöille suunniteltu? Entä onko varauduttu siihen, ettei nykyinen henkilöstö olekaan halukas siirtymään työn perässä? Onko valmistauduttu henkilöstön lisärekrytointiin? Veikkaanpa ettei kysymyksiin ole vielä vastauksia.
Valtion tuottavuusohjelma, joka tässäkin uudistuksessa on taustalla, tuottaa toinen toistaan surkuhupaisempia tuloksia. Eiköhän lopeteta näiden pikkumaisuuksien kanssa näpertely ja ruveta karsimaan oikein kunnolla:
- palokunnille määrätään vesikiintiöt sammutettavien kohteiden mukaan, onhan se kylmän veden kanssa lutaaminen epäterveellistäkin.
- puolustusvoimat jakaa sotilaille vain kymmenen patruunaa, vastaahan yksi suomalainen sotilas kymmentä ryssää. Ja se yhdestoista lienee sotimassa Tsetseniassa. Lännestä tuskin kukaan hyökkää, Ruotsihan lopetti armeijansa.
- rajavartiolaitosta ei enää tarvita kun Stubbi hoitelee viisumivapauden myös venäläisille.
- ja mitäpä poliisikaan enää tekee, kun rikollisia ei saa kohta tuomita enää vankiloihin, paitsi tietysti rikollisista suurimmat ja vaarallisimmat: talousrikolliset.
AKT hylkäsi hetki sitten valtakunnansovittelijan sovintoesityksen. Tässä taloudellisessa tilanteessa AKT pelaa peliä, joka jossain muussa yhteydessä aika kevyesti täyttäisi kiristyksen tunnusmerkistön. Sympatiaa ei minun suunnalta juurikaan heru. Keskiviikkoaamuna saatan saada muutaman sielunveljen räntäsateessa linja-autoa turhaan odottelevista työmatkalaisista.
Eipä työnantajapuolellakaan puhtaita jauhoja pussista löydy. Lamaa hyväksikäyttäen on saneerattu rankemmalla kädellä. Saneeraukset harvoin yltävät kabinetteihin ja osinkojen jakoon saakka. Duunari kärsii. Herrat ei.
AKT on astunut reippaasti samalle polulle, jolla korskeasti tallasivat muinoin mm. Paperiliitto ja Merimies-Unioni. Röyhkeä oman edun tavoittelu järjettömine palkankorotusvaatimuksineen käynnisti kehityksen, jonka tuloksista saamme nyt ”nauttia” korkojen kanssa, kun paperikone toisensa jälkeen pysähtyy ja tuotanto siirtyy toiselle puolelle maailmaa, ja kun lähes koko kauppalaivasto on ulosliputettu ja jäänmurtajat viihtyvät etelämerien lämmössä.
Ihmettelen ammattyhdistyspomojen lyhytnäköisyyttä. Luulisi järjestöjen hyötyvän taloudellisestikin jäsenistönsä työllisyydestä ja jäsenmaksukyvystä, vaikka hieman pienemmällä palkalla, mutta pidemmällä työuralla. Jäsenten selkänahasta se järjestöjyräkin palkkansa repii. Työtön jäsen tuppaa olemaan enemmän menoerä.
Lieneekö AKT:ltä unohtunut, että elämme toisenlaisessa maailmassa kuin vielä 1980-luvulla. Ulkomaisten liikennöitsijöiden tulo jakamaan pientä markkinakakkua on tosiasia.
Onko AKT:llä todella varaa päästää näitä työpaikkoja käsistään?
Kauhajoen kouluampumistapauksen tutkijalautakunta esittää loppuraportissaan mm. kaikkien itselataavien käsiaseiden kieltämistä ja niiden keräämistä kansalaisilta pois. Miksi halutaan kieltää vain nämä aseet? Onhan viimepäivinäkin tehty väkivallantekoja haulikolla, miksei siis kerätä haulikkojakin. Tai luodikkoja, onhan niilläkin saatu ihmisiä hengiltä – yhdellä kertaa meni neljä poliisimiestä muinoin.
Jos puoliautomaattipistoolit kielletään, mitä tehdään revolverityyppisille aseille? Harjaantunut käyttäjä lataa revolverin yhtä nopeasti kuin pistoolinkin. Eikä revolverit jää tehoissakaan yhtään vaatimattomammiksi, päivastoin.
Pitäisikö kieltää autot? Kolmisensataa vainajaa joka vuosi. Kirveet, puukot, vasarat, leipäveitset, pesäpallomailat, juu pesäpallomailat – pesäpallopeli pitää siis kieltää siinä missä ampumaurheilukin. Hui miten vaarallista elämä onkaan.
Hei, oikeesti: ei maailman pahuus poistu, vaikka kuinka painaisi päänsä pensaaseen. Se, että kahdessa järkyttävässä tapauksessa käytettiin luvallista itselataavaa pistoolia – Sellon tapauksessa, muistattehan, oli kyseessä luvaton ase, ei tee niistä yhtään sen vaarallisempia kuin muistakaan ampuma-aseista. Ratkaisevinta on se, kenen kädessä ase on. Jokelassa ja Kauhajoella se nyt sattui olemaan sellaisella henkilöllä, josta vain myötätunto tekijöiden omaisia kohtaan estää minua käyttämästä sitä h-alkuista sanaa.
Käsiaseiden täyskielto – siihenhän tässä loppujen lopuksi pyritään – ei estä väkivaltaa, se on nähty Iso-Britanniassa. Luvattoman aseen saa nykyään käsiinsä vallan helposti. Jostainhan sellainen Skupollinkin käteen päätyi.
Pitäisikö sittenkin keskittyä ennaltaehkäisevään työhön? Nyt joskus jopa typeryyteen saakka ulottuvat tietosuojalait estävät tiedonkulkua viranomaisten välillä. Kyllä poliisilla tulee olla mahdollisuus saada sosiaali- ja terveydenhoidolta tietoja luvanhakijan (mielen)terveydentilasta. Useassa asiassa poliisi on velvollinen luovuttamaan henkilöä koskevia tietoja sosiaali- ja terveysviranomaisille, mutta jostain kumman syystä tiedonsiirto toisin päin on monesti estetty.
Lautakunnan raportissa on hyviäkin esityksiä: aseiden hankinnan ikärajaa esitetään nostettavaksi ja aselupaa määräaikaiseksi. Onhan ajokorttikin määräaikainen, ja tiettyjen ikävuosien täyttyessä vaaditaan lääkärintodistus ajokyvyn säilymisestä. Samaa voisi soveltaa ampuma-aseen hallussapitolupaan. Määräajat tulisi tosin olla huomattavasti lyhyempiä.
Lisäksi vaaditaan lisää rahaa mielenterveystyöhön. Omassa työssäni näen tämän tästä, että vapaana kulkee sellaisia mielenterveyspommeja, jotka kolmekymmentä vuotta sitten olisivat olleet visusti lukkojen takana. Mielenterveydenhoidon alasajo ja vakavastikin häiriintyneiden potilaiden siirtäminen avohoitoon tuo säästöä jossakin, mutta onko sitten hyväksyttävä säästöjen hinta, joka tulee maksettavaksi pahimmillaan Jokelan, Kauhajoen ja Sellon kaltaisina tapauksina?
|
|
|